Lill-Inga on Suomen ensimmäinen kansanvene

Porvoolaisen Wileniuksen telakan pääsuunnittelija Gösta Kyntzell oli suunnitellut itse kymmeniä kilpapurjeveneitä eri luokkiin ja antanut kaikille nimeksi Inga-Lill. Kun uuden pohjoismaisen yksityyppiluokan piirustukset valmistuivat, Gösta Kyntzell tilasi heti itselleen oman ja nimesi sen Lill-Ingaksi. Heti ensimmäisessä kilpailussa kesällä 1942 Kyntzell jätti Lill-Ingalla taakseen mm. koko Hailuokan ja omankin Inga-Lill-veneensä.

palletta.png

Puoli vuosisataa myöhemmin hylkykuntoon rähjääntynyt vene lahjoitettiin Suomen merimuseolle. Nyt Lill-Inga on entisöitynä museon pysyvässä näyttelyssä Kotkassa. Entisöinnin mallina olivat veneen 1950-60-lukujen taitteessa omistaneen Järnefeltin perheen värivalokuvat.

Skandinaavinen purjehtijaliitto järjesti vuonna 1941 suunnittelukilpailun, jonka tavoitteena oli luoda merikelpoinen, kevyt ja sarjatuotantoon soveltuva edullinen yksityyppivene. Kilpailuun tuli lähes 60 ehdotusta, joista yhtäkään ei kelpuutettu sellaisenaan. Ruotsalainen Tord Sundén teki lopulliset piirustuksen kahden kilpailuehdotuksen perusteella. Piirustukset julkaistiin marraskuussa 1941 ja ensimmäinen Pohjoismainen kansanvene laskettiin vesille huhtikuussa 1942 Göteborgissa.

Porvoolaisen Wileniuksen telakan pääsuunnittelija Gösta Kyntzell ei osallistunut kilpailuun, mutta oli seurannut hankkeen etenemistä ja tilasi Wileniukselta kansanveneen. Köli valettiin Borgå Mekaniska Verkstadin pajalla, purjeet leikattiin vanhan Susanna-kuutosen purjeista ja vene oli valmis heinäkuussa 1942.

Veneen nimi Lill-Inga oli viittaus Kyntzellin itse suunnittelemiin kilpapurjeveneisiin, joiden nimenä oli Inga-Lill, ja joita valmistui eri luokkiin yli 40. Heti Lill-Ingan vesillelaskun jälkeen Kyntzell osallistui kilpailuun Helsingistä Porkkalaan ja jätti kansanveneellä taakseen koko Hai-luokan ja oman edellisen veneensä, tuossa kilpailussa ministeri Ramsayn purjehtiman veneensä Inga-Lill XXX:n. 

Östra Nyland -lehden haastattelussa Kyntzell kehui uuden veneensä vauhtia, kertoi majoittuneensa siinä mukavasti ja laskeskeli sen maksaneen noin 50 000 markkaa, mikä on inflaatiokorjattuna nykyrahassa noin 11 000 euroa. 

Veneet eivät Kyntzellin omissa käsissä kauan vanhenneet. Lill-Ingan seuraava omistaja oli 1943-48 Mauritz Packalén (NJK) ja sen jälkeen 1949-53 Nils Relander (BS). Relanderin aikana vene sai uudeksi nimekseen Paletta. 

Paletta lahjoitettiin 1990-luvun alussa Merimuseolle. Tuolloin lähes hylkykuntoon päätynyt vene odotteli Hylkysaaressa aikansa, mutta museon muutettua Kotkaan kunnostus sai vauhtia ja nyt se on kunnostettuna esillä museon pysyvässä näyttelyssä.

1958-64 vene oli ollut Klaus Järnefeltin omistuksessa ensin Näsijärven Pursiseuralla Tampereella ja sitten Merenkävijöillä Helsingissä. Järnefeltien ajalta veneestä on paljon valokuvia ja kaitafilmiä, myös värillisenä. Restauroinnissa vene palautettiin tuohon 1950-60-lukujen taitteen asuun. 

Veneen peräpeilissä lukee edelleen Paletta. Isoisäni aikana siinä oli tuolle ajalle tyypilliset pronssiset kirjaimet. Nämä varastettiin, kun Paletta oli raatona maissa, juuri ennen kuin se saatiin siirrettyä Merimuseolle. Olen rekonstruoinut kirjaimet valokuvien ja peräpeilissä olevien ruuvinreikien perusteella, ja teettänyt niistä 3d-tulostetut kopiot, jotka museomestari Juha Puustinen kiinnitti peräpeiliin jokunen vuosi sitten”, kertoo Klaus Järnefeltin pojanpoika Kasper Järnefelt.

Kansanveneliitto on tehnyt useammankin retken seuraamaan Lill-Ingan kunnostusta, viimeksi kansanveneen 75-vuotisjuhlan yhteydessä 2017 ja perinne
jatkuu myös nyt. Kansanveneliitto tekee retken Kotkaan lauantaina 2.4. Tapaamme Merikeskus Wellamolla klo 11.30. Lill-Ingan restauroinnista vastannut museomestari Juha Puustinen on lupautunut esittelemään venettä ja sen kunnostuksen
vaiheita.


Teksti: Ilppo Kivivuori. Juttu on julkaistu Folkkari-lehdessä vuonna 2022.